Espoon kaupunki, Puolarmetsän terveyskeskus

Viivakoodi nopeuttaa työtä laboratoriossa.

Kun Espoon terveyskeskuksen laboratoriotoiminta siirtyi käyttämään Effica-laboratoriotietojärjestelmää, myös viivakoodia pystyttiin hyödyntämään. Monissa laboratorion analysaattoreissa on jo sisäänrakennettu viivakoodinlukija, mutta silti erillisiäkin lukijoita vielä tarvitaan. Laboratorion tarratulostuksesta huolehtii muun muassa TEC:in B-452 –tulostin.

Espoon Puolarmetsän sairaalassa sairaalakemisti Siv Gustafsson ja bioanalyytikko Elina Alho voivat nyt, kun käyttöönotosta on jo yli vuosi, naureskella iloisesti järjestelmän vaihdokselle ja koko prosessille. Silti hyväntuulisten naisten puheista selviää, että haastetta oli riittävästi ja tarvittiin sinnikkyyttä perehtyä moniin uusiin asioihin – niin kuin yleensä, kun on kyse uusista tietojärjestelmistä ja jonkin laajemman kokonaisuuden hallitsemisesta alueella, joka on projektin jäsenille ennalta vieras.

Tarraa tuutista ulos

Nyt TEC:in tulostin kuitenkin tulostaa laboratoriotarraa tyylikkäästi Puolarmetsän laboratoriossa sekä neljässä muussa Espoon terveyskeskuslaboratoriossa. Tarroja tulostetaan yli 100 000 vuodessa. – Huomaa, että tulostin toimii hyvin, kun se on jatkuvassa käytössä, toteaa Gustafsson. 

Tulostettavan tarran tiedot sisältävät muun muassa näytenumeron, asiakkaan henkilötiedon, pyydettävän tutkimuksen, vaadittavan näyteastian, tekopaikan ja kuka on näytteen tilannut. Tarran viivakoodi sisältää näytenumeron. HL7 - sanomavälitys kuljettaa tiedot eteenpäin vastaanottavaan, tutkimuksen tekevään laboratorioon, itse näyteputket menevät perässä.

Sen lisäksi, että laboratoriotarrassa on näytenumero viivakooditse nopeuttamassa tietokonetyöskentelyä esimerkiksi kemian analysaattorissa, myös hyytymisanalysaattorin ja virtsanliuskalukulaitteen yhteydessä käytetään VT 3080-viivakoodinlukijaa nopeuttamaan henkilötietojen syöttämistä koneelle.

– Viivakoodi on myös varmistava lisätekijä laboratoriossa. Nopeuden lisäksi viivakoodi tuo varmuutta, koska virheiden mahdollisuudet vähenevät entisestään, kertovat Alho ja Gustafsson.