Saarioinen

Saarioinen-konsernin Valkeakosken keskuslähettämöstä on toimitettu ”äitien tekemää ruokaa” maailmalle vuodesta 2003. Vuosien saatossa lähettämön sekalaatikkokeruussa käytössä olleet langalliset lukijat ovat toiminnan kannalta tulleet tiensä päähän.

Saarioisten Valkeakosken keskuslähettämön pihalla käy tasaisena virtana rekkoja sekä tuomassa tavaraa että noutamassa edelleen toimitettavia tuotelähetyksiä. Parhaimmillaan tehtaalta lähtee ulos 40 000 laatikkoa päivän aikana.

– Aiemmin tuotteet kerättiin Saarioisen eri tehtailla ja myös toimitukset asiakkaille hoidettiin itsenäisesti niistä käsin. Logistiikkakeskuksen käyttöönoton myötä vuonna 2003 toimitukset lähtevät nyt yhdestä paikasta, taustoittaa yksikön johtaja Jari Kostiainen.

Keskitetyn lähettämötoiminnan myötä oli luonnollista järkeistää ja ajanmukaistaa tuotteiden keräily. Iso harppaus oli sen automatisointi: järjestelmä ohjeistaa henkilökuntaa keräämään oikeat tuotteet oikeisiin asiakaslaatikoihin, eikä kirjauksia tehdä enää käsin kynää ja paperia käyttämällä.

Keräilypöydän systeemit syyniin

Lähettämön kunnossapidon esimies Tero Haavisto katsoo työpöytänsä ääressä pohjapiirustuksia keräilypisteistä. Niitä on yhteensä 26, ja jokaisen pisteen keräilypöydässä on käytössä kameralukija laatikoiden tunnistukseen. Hyllypaikkoja on 38 000 ja täytettyjä laatikoita kuljettaa 7 hissiä. Ne eivät kuvista näy, mutta kerrosta alempana todellisuus avautuu korkeiden miniload-hyllyrivien keskellä.

– Kerääminen tapahtuu valo-ohjatusti ja uudet tyhjät laatikot tunnistetaan automaattisesti viivakoodista. Tuotteet keräävä henkilö asettaa laatikon keräilypöydälle ja alkaa täyttää laatikkoa niillä tuotteilla, joiden hyllypaikalla valo vilkkuu. Valotaulu kertoo myös, kuinka monta kappaletta tuotetta laatikkoon kuuluu tulla, Tero Haavisto selvittää käytäntöä.

Logistiikkakeskuksen alkuaikoina sekalaatikkokeräilyssä käytettiin sovellusta, jossa laatikoiden viivakooditunnistus suoritettiin keruupöydällä langallisilla lukijoilla. Niille oli tehty muotit, jotka pitivät liipaisimet alhaalla ja kokoaikainen luku toteutettiin peileillä, jolla lukija saatettiin lepotilaan. Keräilytoiminnan sujuvuus kuitenkin takkuili.

– Liipaisimissa oli käyttöongelmia ja laitteiden suuntaaminen peiliin sekä erilaiset johto-ongelmat rassasivat työntekijöiden työrutiineja, hän toteaa.

Myös lukutietojen siirtoon käytetty radiotekniikka oli vanhentunutta ja ylläpidossa oli rajoituksia varaosien ja varalaitteiden saatavuusongelmien takia. – Laitteiden huollot tehtiin Saksassa, mikä aiheutti joskus todella hankalia tilanteita, kun laite palautui takaisin, eikä oikeasti ollut koskaan huoltoon päätynytkään, mies päivittelee.

Hyvästit työnteon katkoksille

Keräilypöydän toimintavarmuuden parantuminen sai tuulta purjeisiin pari vuotta sitten, kun lähettämöön tilattiin Finn-ID:ltä uudet teollisuuskäyttöön suunnitellut Honeywellin langattomat 4820i-kameralukijat. Niiden lukuasetukset voidaan asettaa automaattiluentaan, jolloin liikkeeseen reagoiva lukija tunnistaa ja lukee luentakentässä olevan viivakoodin ja välittää tiedon reaaliajassa tietojärjestelmään.

– Pääsimme eroon peileistä ja ylimääräisistä piuhoista. Lisäksi nyt voimme oikeasti luottaa laitteisiin ja niiden toimintaan. Ne lukevat todella näppärästi ja tarkasti, eikä haittaa missä asennossa kooditarra sattuu lukupään edessä olemaan, innostuu Haavisto.

Uusissa lukijoissa on myös Bluetooth-yhteys tukiasemaan, minkä ansiosta vanhat vastaanottimet voitiin korvata. – Verkon kanssa oli muutenkin ollut ongelmia, mutta nyt lukutiedot siirtyvät suoraan kontrolleriin, hän myhäilee.

Keräilyn sujuvuus on nostanut lähettämön tuottavuutta, sillä kameralukijat ovat helpottaneet keräilijöiden työntekoa. Enää ei tarvitse miettiä, missä johtoja liikkuu ja tuliko lähtiessä jätettyä lukijasta virrat päälle. Nyt lukijat pelittävät luotettavasti koko kolmivuoroisen kiihkeän keräilytahdin.

Huollolla ja teknisellä tuella iso merkitys

Saarioisten vanhassa järjestelmässä jouduttiin ohjelmoimaan sekä lukijaa että lähetintä ja akkuja jouduttiin vaihtamaan, vaikka niitä ei ollut tarkoitettu vaihdettaviksi.

– Uudelta järjestelmältä halusimme ohjelmoinnin helppoutta ja yksinkertaisuutta. Finn-ID:n teknisestä tuesta saimme asiantuntijan paikalle ensin päiväksi katsomaan systeemeitämme ja tekemään tarkistuksia, jotta ohjelmoinnit uusiin lukijoihin menevät varmasti oikein. Hän oli todellinen ammattilainen ja kaikki tuli tehtyä tosiaan tuon yhden päivän aikana. Se oli loistava suoritus, sillä keruupisteitähän meillä on tosiaan nuo 26, Haavisto sanoo tyytyväisenä.

Tärkeä osa itse laitevalinnassa oli niiden kestävyys. Keräilyhallin lämpötila on +3 astetta, joten mikä tahansa lukija ei tähän soveltunut.

– Finn-ID:n tarjoamat 4820i-kameralukijat ovat tarkkoja ja kestäviä. Vain yhden olen lähettänyt koko tänä aikana huoltoon, virnistää Haavisto.

Kunnossapidon esimies pitää tärkeänä, että huolto pelaa ja siihen voi luottaa. Aiemmista kokemuksista johtuen Finn-ID:n huoltopisteen toimiminen Suomessa on tärkeä yksityiskohta ja lisää luottamusta.

– Löysin tuon ensimmäisen huoltotarpeen ilmetessä Finn-ID:n nettisivuilta huoltolomakkeen, jonka täyttämällä laitteen huoltoon lähettäminen sujui helposti ja pystyin kertomaan ennakkoon laitteen vian. Saimmekin lukijamme takaisin todella nopeasti ja asianmukaisesti huollettuna, hän summaa.