Posti

Edelläkävijänä logistiikan ratkaisuissa – Postin RFID-pilotit

Posti on kansainvälisestikin mitattuna ollut jatkuvasti kehityksen kärjessä – ainakin muiden maiden postilaitoksia keskenään verrattaessa, usein parhaiden kolmen tai viiden joukossa. RFID:n eli radiotaajuisen tunnistuksen mahdollisuuksiakin pohdittaessa tarkoituksena oli kuitenkin löytää sovelluksia, jotka voi todella ottaa tuotantoon, eikä vain testata koemielessä. Postin tuotantopalveluiden kehitysjohtaja Reijo Monosen ja automaatioinsinööri Arto Tampion mukaan lupaavimmalta pilotilta onkin vaikuttanut kirjeen kulkunopeusseuranta-pilotti.

Ajoneuvoseuranta-pilotissa RFID:n hyötyjä ja mahdollisuuksia testataan ajoneuvojen saapuessa ja lähtiessä Pasilan ohjauskeskuksen portilta. Ajoneuvoissa on testattu erimuotoisia ja tyyppisiä RFID-tunnisteita, joista osa oli muovikotelossa auton kojelaudalla, osa tarratyyppisiä jne. Tarkoitus oli lisätä kuljetuksien ja postikeskuksen turvallisuutta reaaliaikaisella seurannalla, ja mahdollisesti tehostaa toimintaa seurannan tuomia tietoja hyödyntämällä, esimerkiksi ohjata autoja oikeille oville ja tuotantoa oikeille paikoille jne. Tiedot auttavat siis kehittämään vastaanoton suunnittelua. Portinaukaisu on yksi jatkosovellus, jossa RFID:n hyödyntäminen on mahdollista. Oikeille autoille ja kuljettajille kohdistetuin automaattisin luvin muita ulkopuolisia voidaan tarkkailla tehostetusti. Kuljettajat suhtautuvat pilottiin kiinnostuneesti, ja muutoinkin mielenkiintoa projektiin on riittänyt. – Pilotti on ollut hyvä kokemus, joskin täysin varmaa tekniikka ei vielä ole, miettii Mononen positiivisesti.

Julkisuudessakin esillä olleessa rullakkoseuranta-pilotissa testauksessa oli RFID:n hyödyntäminen muutamalla palvelukuljetusreitillä. - Yhteistyössä CapGeminin kanssa suunnitellussa ja toteutetussa pilotissa reittien ympärille rakennettiin testiympäristö, mukana testauksessa oli 100-150 RFID:llä varustettua rullakkoa, kuvaa Mononen toimintamallia. Käytössä oli niin kannettava lukija kuin neljä porttia Pasilan päässä. Pilotissa rullakon id-tunniste luettiin aina, kun rullakot kulkivat reitillä - myös siten, että ne olivat täynnä laatikoita. Pilotin aikana havaittiin, että rullakon sisältö häiritsee luentaa ja että teknologiassa on vielä kehittämistä.

– Tarkoituksena oli toki toiminnan tehostaminen ja hävikin pienentäminen identifioimalla jokainen kallis kuljetusyksikkö erikseen. Postilla on hyvin summittaisen arvion mukaan n. 250 000 kuljetusyksikköä, joten jatkuva rullakoiden katoaminen on yritykselle kallista.Todellisia etuja saavutettaisiin linkityksellä, eli sillä, että paketit linkittyisivät automaattisesi oikeaan rullakkoon ja vielä oikeaan autoon, selittää Tampio ja lisää, että teknologia on kuitenkin tulossa vahvasti, vaikka kehitettävää vielä onkin paljon. Mononen kertoo, että Postin oma teknologian seurantaan keskittyvä yksikkö seuraa RFID:n kehitystä jatkuvasti tavoitteenaan löytää ensimmäinen tuotantokäyttöön soveltuva ratkaisu vuonna 2006.

Posti seuraa jatkuvasti toimintaansa ja logistiikkansa sujumista kirjeiden kulkunopeustutkimuksilla. Toiminta ei näy ulkopuolisille eikä postin työntekijöille, sillä kirje ei mitenkään erotu muun postin joukosta. Tutkimuksen perusteella raportoidaan kuukausittain kirjeen palvelutason toteutuminen koko toimitusketjun osalta (asiakkaalta asiakkaalle). Parasta aikaa pilotoitavan RFID- tekniikan avulla ulkopuolisen tutkimuksen tietoa saadaan täydennettyä RFID-tunnisteen sisältävillä testikirjeillä sekä eri prosessivaiheisiin sijoitettavilla lukijoilla. Näin tieto on tarkempaa ja se saadaan käyttöön aiempaa huomattavasti nopeammin, jolloin reaktioaikakin jää lyhyemmäksi. Toiminta on täysin automaattista, ja kirjeiden sisällä olevien tunnisteiden luentavarmuus on pilotissa ollut yli 98 prosenttia.  Varsinaisessa käytössä lukupisteet on suunniteltu sijoitettavan postikeskuksiin ja isoimpiin terminaaleihin, yhteensä niitä on tulee olemaan n. 20. Testikirjeitä lähetetään säännöllisesti. Tampio toteaakin, että yleisesti ottaen sovellus on testatuista RFID-sovelluksista toimivin juuri siksi, että tekniikka riittää ratkaisun toteuttamiseksi ja on riittävän varma. – Esimerkiksi kuljetusyksikkötietoa ei tällä hetkellä voi kokonaan pelkästään RFID:tä hyödyntämällä toteuttaa vaan tarvitaan mahdollisesti jokin viivakoodin ja RFID:n kombinaatio, Tampio pohtii. Tällainen voisi olla esimerkiksi nk. älytarra eli ”smart label”, johon voi tulostaa tekstiä ja viivakoodin RFID-tunnisteen ollessa tarran sisällä. Kokemuksiensa perusteella sekä Mononen että Tampio toteavatkin, että RFID- sovellus on rajattava huolellisesti ja valmistelevaa työtä on tehtävä paljon ja tarkasti, testausta unohtamatta.