Ambivalenttinen dilemma

  • Blogi

Inhoat varmaan sivistyssanoja? Niin minäkin, mutta niillä voi olla oma paikkansa elämän hauskuuttamisessa, eikö? Ajattelin tässä hetki sitten aikaa, kun lapsemme olivat pieniä ja pieni tyttäremme halusi tehdä jotain, mutta ei kuitenkaan halunnut. Tiedättehän tilanteen? Sanoimme pilke silmäkulmassa toisillemme äidin kanssa, että hänellä on varmaan ”ambivalenssi”. Ja kun hieman myöhemmin muutaman vuoden vanhempi poikamme käytti samaa sanaa, kysyimme häneltä tietääkö hän mitä ambivalenssi tarkoittaa. ”Joo, se on jokin sairaus!”. Ei siinä ollut naurulle tulla loppua…

Mutta sehän ei ole meille aikuisille mikään ongelma, että haluaisimme syödä kakun, mutta kuitenkin samalla säästää sen? Me olemme jo niin oppineita tekemään rationaalisia päätöksiä ja menemään määrätietoisesti asettamaamme päämäärää kohti? Ehkä joskus, kokemushan tuo varmuutta, mutta jos tämä on tilanne aina ja joka tilanteessa, jokin on varmaan pielessä. Yhä monimutkaistuvassa ja muutostahdiltaan nopeutuvassa maailmassa viisas ymmärtää tukeutua toisiin.

Olet todennäköisesti kuullut miljoona kertaa, kuinka yhteistyössä on voimaa. Niin on myös toteuttamissamme projekteissa. Meidän tehtävämme on tulla nöyrästi kuuntelevalla ja kärsivällisellä asenteella luoksenne. Ymmärrämme, että te olette oman työnne parhaita asiantuntijoita. Meidän kannattaakin perehtyä asioihin mahdollisimman hyvin, jotta tiedämme vastauksen mahdollisimman moneen työhönne liittyvään kysymykseen: ”Miksi?”. Haluatte tehdä näin: miksi? Ette halua tehdä tätä: miksi? Nimittäin, jos emme ymmärrä, olemme juuri sen ytimessä mistä epäonnistuneet IT-projektit kumpuavat. Oletuksista ja arvailuista.

Toisaalta täysi hyöty saadaan vasta kun päästetään rohkeasti ulkopuoliset asiantuntijat, kuten meidät, ajatteluprosessin osaksi. Ehkä vanhaa mottoa voisi tältä osin vähän uudistaa: ”Asiakas on aina oikeassa - kunhan on ottanut huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat ja kuunnellut muidenkin mielipiteitä!” Vaikka arvostammekin asiakkaidemme asiantuntemusta, ei ole ehkä kovinkaan väärin olettaa, että heilläkin on sokeita pisteitä, kuten meillä kaikilla. Kun rohkeasti pysähdytään kuuntelemaan ja käyttämään pieniä harmaita aivosolujamme, päästään aina parempaan lopputulokseen. Yhdessä olemme innovatiivisempia. Ja uskaltaisinko sanoa - yhdessä saamme Suomen nousuun!

Nimittäin, jos emme ymmärrä, olemme juuri sen ytimessä mistä epäonnistuneet IT-projektit kumpuavat. Oletuksista ja arvailuista.Kari Hänninen